Toimiva ja nopea nettiyhteys on eurheilun harjoittelun perusedellytys, kilpailutilanteista puhumattakaan. Keskeinen lukema on niin sanottu ping, joka mittaa tiedonsiirron viivettä eli latenssia. Nimitys tulee verkkoprotokollaan kuuluvasta ping-työkalusta, joka lähettää testikoneelta kaikupyynnön nettiyhteyden kautta, ja langan toisessa päässä oleva laite vastaa. Aika joka kuluu tähän datapaketin edestakaiseen matkaan on ping-lukema, tyypillisesti ilmaistuna millisekunneissa.
(Tietotekniikan puolelle termi on omittu sukellusvenesodankäynnin maailmasta. Jokainen aiheeseen liittyviä elokuvia nähnyt tunnistaa varmasti sonar-kaikuluotaimen ping-äänen. Vertauskuvallisesti tietokone samaan tapaan luotaa toista verkon välityksellä.)
Eurheilussa ping vastaavasti kertoo siitä kuinka nopeasti peli vastaa pelaajan komentoihin, vaikkapa aseen laukaisuun. Alempi lukema tarkoittaa parempaa vastausaikaa, suurempi viivettä eli lagia. Rinnakkainen käsite on jitter joka kertoo ping-lukeman heittelystä. Myös tässä pienempi numeroarvo on parempi koska se kertoo yhteyden tasalaatuisuudesta.
Oman ping/jitter lukeman ja samalla myös nettiyhteyden nopeuden saa selville nopeustesti.eu:n avulla. Pelin käytännön pingiin vaikuttaa kuitenkin myös palvelimen sijainti. Esimerkiksi Japanissa tai Etelä-Koreassa sijaitsevilla palvelimilla pelatessa ping kasvaa yksinkertaisesti fyysisen etäisyyden vuoksi. Reittiketju ja siten tiedonsiirron viemä aika nousee myös pelaajamäärän kasvaessa. Siten pelintarjoajan hyvä infrastruktuuri on tärkeässä roolissa.
Hyvänä lukemana voidaan pitää alle 20 ms pingiä, lukeman ylittäessä 100 ms käyttökokemus alkaa heikkenemään merkittävästi.
Yleisesti ottaen kiinteä nettiyhteys on parempi kuin langaton, pelikone kannattaa siis kytkeä suoraan reitittimeen ethernet-kaapelin avulla. (Tosin 5G saattaa tuoda tähän muutoksen). Reitittimen on myös syytä olla ajantasaista teknologiaa. Nettiyhteyden maksiminopeus ei sinänsä ole suoraan verrannolliset viiveeseen, tosin parhaat lukemat saavutetaan valokuidun kautta.
